Anders Innon helmikuun uutiskirje
|
|||
|
|
|||
2 Kommenttia
Lue ja kommentoi »
Perinteisessä monikanavaisessa ajattelussa ei ole enää järkeä. Tämä on arvostetun Forrester-tutkimusyhtiön sähköisen kaupankäynnin asiantuntijan Brian Walkerin viimevuotisen raportin johtopäätös. Nimellä Welcome to the Era of Agile Commerce kulkevan raportin mukaan kuluttajat ovat nykyisin yhteydessä verkkoon laajalla joukolla toisiinsa yhdistyviä Internet-laitteita, jotka ovat tehneet perinteisestä monikanavaisesta lähestymistavasta vanhanaikaisen.
Olemme eläneet pitkään Internetin kulta-aikaa, johon on kuulunut yhtenäisen verkon käyttäminen varsin yhdenmukaisilla PC-tietokoneilla ja selaimilla. Nykyisin Internetiä uhkaa pirstoutuminen yksityisten, suojattujen alustojen, poliittisten päätösten ja patentoitujen teknologioiden vuoksi. Facebookin kaltaiset valtavan suositut sivustot piilottavat suuren määrän sisältöä hakukoneilta salasanojen taakse. Internetin yhtenäisyyden hajoaminen tarkoittaa sitä, että verkkomarkkinointi muuttaa muotoaan ja asiakkaita tulee seurata tähän uuteen palveluverkostoon. Forrester kutsuu tästä pirstaleista verkostoa Splinternetiksi.
Muutosten myötä "kanava" ei ole enää paras termi kuvaamaan asiakkaiden vuorovaikutus yritysten kanssa, vaan vuorovaikutus tapahtuu toisiinsa yhdistyvien kosketuspisteiden (touchpoint) kautta. Kosketuspisteillä tarkoitetaan perinteisiä kanavia kuten kauppoja, puhelinpalveluita ja verkkosivustoja, mutta myös uusia nousevia vuorovaikutuksen tapoja kuten sosiaalinen media, mobiilisivustot ja -sovellukset, sekä älypuhelimissa ja tableteissa tapahtuva vuorovaikutuksellinen mainonta, verkkoyhteydellä varustetut uuden sukupolven televisiot, jopa älyautot.
Kosketuspisteiden verkostoon kuuluvat myös ”kanavat”, jotka eivät ole varsinaisesti yhteydessä Internetiin, mutta käyttävät hyödyksi verkkokaupan web-sisältöä. Näitä ovat esimerkiksi interaktiiviset kyltit, QR-koodit lehdissä ja bussipysäkeillä, tableteilla varustetut myyntiedustajat, sekä verkkokauppajärjestelmään integroidut puhelinpalvelut. Splinternetissä verkkokauppatoiminnan keskipisteenä ja kaikkea sisältöä toimittavana järjestelmänä on uudenlainen ketterä verkkokauppa-alusta.
Kehityksen seurauksena yritysten on aika siirtyä monikanavaisesta ajattelusta uuteen verkkokaupan aikaan. Tämä tapahtuu optimoimalla henkilöstö, prosessit ja teknologia palvelemaan nykypäivän aktiivisia, jatkuvasti verkkoon yhdistettyjä asiakkaita nopeasti muuttuvassa Splinternetissä. Tämä on ketterää verkkokauppankäyntiä. Forrester määrittelee ketterän verkkokaupan lähestymistavaksi, joka mahdollistaa yrityksen henkilöstön, prosessien ja teknologian tehostamisen tavalla, jolla asiakkaita voidaan parhaiten palvella kaikissa kosketuspisteissä.
Ketterässä verkkokaupassa ei ole kyse vain pienistä muutoksista olemassaolevaan konseptiin. Kyseessä on verkkokaupan muodonmuutos uudenlaiseksi toimintojen ja teknologian kokonaisuudeksi. Ketterän verkkokaupan palaset ja niiden tarjoamat mahdollisuudet saattaa vaikuttaa hyvin samankaltaisilta niiden silmissä, jotka ovat vuosia panostaneet monikanavaiseen verkkokauppaan. Muutoksen ydin on kuitenkin siinä, miten palaset sovitetaan yhteen ja miten yritykset vastaavat asiakkaiden muuttuneisiin tarpeisiin ja uuteen teknologiseen tilanteeseen.
Ketterän verkkokaupan myötä yrityksen pitää määritellä uudelleen resurssinsa ja kapasiteettinsa pysyäkseen mukana vauhdissa (tai käytännössä vähän edellä) kuluttajien omaksuessa uutta teknologiaa ja uusia toimintatapoja. Asiakas on nyt viimeinkin aidosti kaiken keskiössä, ja relevantin sisällön, ostomahdollisuuksien ja palveluiden tarjoaminen on avain menestykseen.
Forresterin raportti perustuu useiden kuukausien haastatteluihin eri alojen (mm. vähittäismyynti, matkailu, vakuutusala, terveydenhuolto ja media) johtavien toimijoiden kanssa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kokonaisuudessaan muutos tulee viemään muutamia vuosia. Kehitys asettaa uusia vaatimuksia verkkokauppajärjestelmille, joiden pitää taipua pois vanhanaikaisesta monikanavaisuudesta tulevaisuuden ketterämpään kaupankäyntiin.
Ei kommentteja.
Lue ja kommentoi »
|
|||
|
|
|||
2 Kommenttia
Lue ja kommentoi »
Sanoma uutisoi toissaviikolla, että rajusti lisääntynyt uusien mobiililaitteiden käyttö näkyy jo tilastoissa. Viestintäyhtymän digitaalisen liiketoiminnan johtajan mukaan 2012 tulee olemaan vuosi, jolloin mobiilikäyttöön suunniteltujen sisältöpalveluiden käyttö saavuttaa laajan suosion Suomessa. Kehitys ei tietenkään rajoitu vain Suomeen vaan mobiiliteknologian nousu on kansainvälinen ilmiö.
Mobiilisovellukset ja mobiilisivustot kiinnostavat nyt yrityksiä. Ominaisuuksien lisäksi myös mobiiliratkaisujen hinta mietityttää. Yrityksillä saattaa kuitenkin olla epärealistiset käsitykset sovelluksen tai sivuston kehitykseen vaaditusta työmäärästä ja sitä kautta myös hinnasta. Mutta mistä mobiilikehityksen kustannukset muodostuvat?
Tulemme julkaisemaan blogissa kirjoituksia, joissa valotetaan mobiilikehityksen haasteita ja sen vaatimien kustannusten taustoja. Ensimmäisessä kirjoituksessa käsitellään rajapintoja, jotka voivat tilanteesta riippuen olla kehittäjälle suurin apu tai pahin painajainen. Tässä kirjoituksessa keskitytään vain mobiilisovellusten kehittämiseen, mutta myöhemmin otetaan kantaa myös selainpohjaisten mobiilipalveluiden toteuttamiseen.
Mobiiliratkaisuista kiinnostuvassa yrityksissä ajatellaan valitettavan mobiilisovellusta vain ja ainoastaan sovelluksena. Ei tulla ajatelleeksi, että jos sovelluksen halutaan tallentavan tietoja sitä varten tarvitaan myös ylläpidettyjä palvelimia. Yritys ei tarvitse resursseja vain yksittäiseen mobiilisovellukseen, vaan kokonaiseen sovellus-palvelin-infrastruktuuriin.
Palvelinta tarvitaan aina jos sovellukseen halutaan autentikointi/kirjautuminen, tai ominaisuus jonka asetuksia ylläpitäjien on voitava myöhemmin muuttaa, tai edes yksinkertainen lomake jonka avulla kerätään käyttäjiltä tietoja.
Vaikka palvelin olisi olemassa, kehittäjän tarvitsee silti määritellä tapa, jolla mobiililaite ottaa yhteyttä palvelimeen ja lähettää ja vastaanottaa dataa. Esimerkiksi iPhonelle tähän ei ole valmista plug-and-play -ratkaisua, joten mobiilikehittäjän pitää useimmiten tehdä kaikki käsityönä.
Tätä voi verrata oman kielen kehittämiseen. Kehittäjä ei halua, että muut ymmärtävät mitä sovellus puhuu palvelimen kanssa, mutta palvelimen ja sovelluksen pitää ymmärtää toisiaan. Tähän tarvitaan rajapintoja, joiden kautta sovelluksen ja palvelimella olevan järjestelmän välinen tiedonsiirto onnistuu.
Mobiilikehittäjän työtä helpottaa, jos sovelluksen tilaajalla on valmiit rajapinnat ja tilaaja on valmis luovuttamaan niistä dokumentaatiota kehittäjälle. Jos rajapintoja ei ole olemassa, sovelluskehittäjälle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa ne käsin. Tähän menee aikaa. Tällöin sovelluksen toimittaja ei laskuta pelkästään mobiilisovelluksesta vaan myös tarvittavien rajapintojen kehittämisestä ja dokumentoinnista.
Laadukkaan dokumentaation ja vastavuoroisen kommunikaation roolia ei voi korostaa liikaa kun puhutaan rajapinnoista. Sovelluksen kehittäjällä tulee olla mahdollisuus vaihtaa vapaasti tietoja toisessa päässä olevan järjestelmän kehittäjien kanssa. Tämä on välttämätöntä, koska useimmiten sovelluksen toiminnan tukeminen edellyttää muutosten tekemistä (kuten bugien korjaamista) toisessa päässä.
Valitettavan usein varsinkin suuremmat yritykset saattavat kuitenkin olla salailevia ja epäluuloisia paljastamaan ulkopuolisille tietoja rajanpinnoistaan. Terve skeptisyys onkin paikallaan, mutta liiallisuuksiin vietynä salaileminen haittaa vakavasti kehittäjän mahdollisuuksia toteuttaa optimaalisella tavalla toimiva mobiilisovellus.
Laadukkaiden mobiilisovellusten kehittäminen vaatii oman aikansa. Valmiit, toimivat ja hyvin dokumentoidut rajapinnat lyhentävät projektikestoa. Puutteelliset, salamyhkäiset tai kokonaan puuttuvat rajapinnat pidentävät sitä. Tämä on sellainen asia, mikä jokaisen yrityksen olisi hyvä ottaa huomioon mobiiliprojektin budjettia ja aikataulua laadittaessa.
Ei kommentteja.
Lue ja kommentoi »